eliasi

Minä vastaan elämänkulustani

Elämän mielekkyyden kokeminen on positiivisen elämänasenteen perusta. Moniarvoinen yhteiskunta ei enää raamita yksilön elämää, joten sen kokoaminen jää jokaisen omaksi projektiksi. Ihminen voi hakea tukea erilaisilta uskonnollisilta tai yhteiskunnallisilta yhteisöiltä, joissa moraalikoodit luovat vertailupohjan ihmisen oman elämän tarkastelulle. Hyvä niin, mutta vastuu omasta elämästä on jokaisen oma.

Myös tiettyjen vaativien aikakausien yhdessä eletty elämä rajoittaa yksilön valintoja ja muotoaa elämää. Sota-ajan kokeneet ovat saaneet vahvan ymmärryksen siitä, mihin kilpailuhenkinen hullutus nimeltä ”sota”, voi elämän johtaa. Onneksi meillä on nyt urheilu, jossa ihmiset voivat purkaa tarvettaan voittaa ja lyödä toinen.

Miksi sitten oman elämän erottaminen yleisestä tapahtumien kulusta on tärkeää? Oman toimijuuden ymmärtäminen ihmisen sisältä kumpuavaksi vähentää tarvetta syyllistää/ylistää muita oman elämänsä tapahtumista. Vastuunotto omasta elämästä tekee siitä arvokkaan – se mahdollistaa elinikäisen oppimisen. Sen avulla voimme aavistella oman varjomme olemassaoloa. Niin – ei ole hyviä ja pahoja ihmisiä – on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä omaa olemustaan ihmisinä ja on ihmisiä, jotka tietävät olevansa kykeneviä käyttämään kaikkia niitä alhaisia keinoja, joita ihminen voi toista satuttaakseen tehdä, mutta valitsevat toisin. Meillä kaikilla on varjomme ja sen pidempi se on, mitä ”parempi” ihminen kuvittelee olevansa.

Ihminen kokevana, tuntevana ja toimivana on historian atomi, josta aikaudet syntyvät. Se millaisin arvoin ja teoin ihminen toimii muokkaa koko yhteisöä ei ole yhdentekevää. Jokaisella on teolla tai tekemättömyydellä on vaikutus muihin ihmisiin. Välinpitämättömyys levittää hälläväliä –asennetta, jolle kuitenkin löydetään myös syyllinen muualta. Peiliin on vaikea katsoa, mutta sen voi tehdä myös rakkaudella ja ymmärryksellä. Oman elämän palapelin kokoaminen on jokaisen oma tehtävä. Tämän hetken olosuhteet ovat omien valintojeni tulosta en niille voi nyt mitään, mutta voin valita suhtautumiseni niihin. Niin ja tietysti voin seuraavalla kerralla valita toisin.

Elämä on luova projekti, jonka hyväksyminen kaikkine ”virheineen” on meille eduksi. Virheissä itää uusiutumisen mahdollisuus. Oma elämämme on paras oppimateriaali, mikä ihmisellä voi olla. Oman elämänkulkunsa suuntaa voi katsoa aina silloin tällöin jotta pysyy itse ohjaimissa.  Minulla on rajat – arvomaailma.  Olen ehjä ihminen, joka on valmis antamaan arvoa myös toisten tekemiselle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jaakko Tuononen

Mielenkiintoinen blogi. Mutta mielestäni siihen sisältyi aika erikoinen asenne, jo otsikkotasolla "Minä vastaan elämänkulustani".

Mielestäni ihminen voi jollain tasolla vastata omasta elämänkulustaan, mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan. Ihminen voi vain toteuttaa niitä mahdollisuuksiaan, joita hän on saanut geeneistään ja ympäristöstään. Joten, ihmisen mahdollisuus "vastata" omasta elämästään on suuri illuusio.

Käyttäjän eliasi kuva
Eliisa Asikainen

Olen samaa mieltä, mutta ilman "minä vastaan" -asennetta olemme totaalisesti "toisten" armoilla. Vaikka valinnan mahdollisuudet ovat rajattuja omaan ympäristöömme ja geenien ja kasvun mukanaan tuoma kokemus vaikuttavat valintoihin, niin silti "minä" teen valinnan joko tietoisen tai tiedostamattoman. Jos en tiedosta omaa valintaani asennoidun ympäristööni lapsenomaisesti vaatien sitä tilille kaikesta kaltoinkohtelusta. Syyttelen muita vastoinkäymisistäni, joihin minulla kuitenkin on aina tietty osuus. Kollektiivisesti tiedostamaton vastuunpakoilu johtaa tietyn kansanosan syyllistämiseen ja "puhdistamiseen". Tämä ei todellakaan tee tyhjäksi sitä, että Ihminen on toki äärettömän riippuvainen ympäristöstään sekä materialistisessa että henkisessä mielessä.
Uskon kuitenkin, että minä henkilökohtaisesti ja ihminen yleensä ei käytä koko kapasiteettiaan, koska on asettanut tiukat rajat sille, mikä on mahdollista ja elää sillä tavalla myös rajallisuuden illuusiossa.

Toimituksen poiminnat